Keith Akers

Oliko Jeesus kasvissyöjä?

Monille kasvissyöjille Jeesuksen sanoma merkitsee myötätuntoa koko luomakuntaa kohtaan. Millä voimme oikeuttaa sen, että miljardeja eläimiä kidutetaan ja teurastetaan ruoaksi vuosittain? Ja kuinka voimme sietää tällaista ilmiselvää julmuutta uskonnossa, jonka perustaja julisti armoa ja myötätuntoa? Kuitenkin suurin osa nykyajan kirkkokunnista hylkää vegetarismin suoralta kädeltä; parhaassa tapauksessa vegetarismia aatteena siedetään, pahimmassa tapauksessa se tuomitaan harhaoppina.

Oliko Jeesus kasvissyöjä? Kysymys on liian monitahoinen, jotta siihen voisi vastata muutamalla Raamatun jakeella. Siihen ei itse asiassa pysty täysin vastaamaan lyhyessä artikkelissa; täydellisempi vastaus on kirjassani The Lost Religion of Jesus. Uudessa Testamentissa on asiasta ristiriitaisia kannanottoja, jotka toisinaan näyttävät tuomitsevan vegetarismin ja toisinaan tukevan sitä. Jeesus ravitsee viisi tuhatta ihmistä leivällä ja kalalla (Mark. 6:34-44) — ja näyttää hyväksyvän kalansyönnin. Mutta Jeesus puhuu myös myötätunnosta eläimiä kohtaan (Matt. 12:10-12, Luuk. 12:6-7, 13:15-16) — mikä näyttää viittaavan kasvissyönnin suuntaan. Samaa voidaan sanoa monista muistakin Raamatussa esitetyistä käsityksistä; lähes mitä tahansa näkemystä voi perustella sopivilla Raamatun jakeilla. Mutta jäljelle jää kysymys siitä, mikä on totuus?

I. Vegetarismi kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina

Alkukirkon aikana monet kirkon johtajista ja tavallisista kristityistä olivat kasvissyöjiä. Vaikka Augustinus ei itse ollut kasvissyöjä ja vaikka hän kiivaasti vastusti ajatusta että kristittyjen pitäisi olla kasvissyöjiä, hän kuitenkin toteaa, että on olemassa "suuri joukko" kristittyjä, jotka "pidättäytyvät lihasta ja viinistä" (Katolisen kirkon moraalista 33). Hänen "harhaoppiset" manikealaiset vastustajansa olivat täysin vegetaristisia. Mutta Augustinuksen mainitsemat kristityt vegetaristit ovat selvästikin oikeaoppisia, mikä osoittaa vegetarismin olevan laajalti hyväksyttyä sekä kerettiläisten että oikeauskoisten keskuudessa.

Monet alkukirkon johtajat olivat kasvissyöjiä. Eusebios kertoo, että Jeesuksen veli Jaakob oli kasvissyöjä ja itse asiassa ilmeisesti kasvatettu kasvissyöjäksi (Kirkkohistoria 2.23). Miksi Jeesuksen vanhemmat olisivat kasvattaneet Jaakobin kasvissyöjäksi, elleivät he itse olleet kasvissyöjiä ja kasvattaneet Jeesuksenkin sellaiseksi? Eusebios toteaa myös, (Evankeliumin todistus 3.5) että kukaan apostoleista ei syönyt lihaa eikä juonut viiniä. Muita kuuluisia alkukristittyjä, joiden mainitaan olleen kasvissyöjiä, olivat Origenes, Klemens Aleksandrialainen, Basileios Suuri, Johannes Khrysostomos, Arnobius, Tertullianus ja Hieronymus.

II. Kasvissyöntiä koskeva kiista

Paavalin kirjeistä käy selvästi ilmi, että kasvissyönnistä kiisteltiin. Paavali uskoo, että ihmisen ei tarvitse olla kasvissyöjä ollakseen kristitty.

"Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia", Paavali toteaa (Room. 14:1-2). Paavali neuvoo lihansyöjiä ja kasvissyöjiä suhtautumaan toisiinsa kärsivällisesti. Mutta lihansyönnissä ei sinänsä ole mitään väärää — "Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä." (1. Kor. 10:25)

Paavali voitti tämän alkukirkossa käydyn kamppailun; vaikka monet kristityt olivat kasvissyöjiä, useimmat kirkot opettivat, ettei kristityn tarvinnut olla kasvissyöjä. Kuitenkin jotkut varhaiset kristityt, mm. juutalaiskristityt, hylkäsivät Paavalin; he olivat kasvissyöjiä ja uskoivat, että kasvissyöntiä tulisi edellyttää kaikilta kristityiltä. Juuri nämä juutalaiskristityt kiistelivät Paavalin kanssa kasvissyöntikysymyksestä.

III. Keitä juutalaiskristityt olivat?

Juutalaiskristittyjen käsityksen mukaan Jeesus ei tullut perustamaan uutta uskontoa; hänen sanomansa koski yksinkertaista elämää ja väkivallattomuutta. Jeesus ei kumonnut juutalaista lakia vaan saarnasi paluuta (oman käsityksensä mukaiseen) juutalaiseen lakiin, joka kehotti yksinkertaiseen elämään ja väkivallattomuuteen. Juutalaiskristityille Jeesus oli profeetta, joka noudatti uskollisesti lakia.Tutkiessaan juutalaista lakia Jeesus teki kuitenkin radikaaleja johtopäätöksiä. Juutalaiskristityt uskoivat näin ollen yksinkertaiseen elämään, pasifismiin ja vegetarismiin.

Tietomme juutalaiskristityistä — ja tärkeimmästä juutalaiskristittyjen ryhmästä, ebioniiteista — perustuvat alkukirkkoa koskeviin dokumentteihin. Hyödyllisimpiä näistä ovat Homiliae Clementinae, Recognitiones Clementis (kaksi juutalaiskristillistä teosta) ja Epifanioksen Panarion (joka hyökkää juutalaiskristittyjä vastaan mutta josta kuitenkin saa käsityksen siitä, mihin he uskoivat).

Juutalaiskristityt käyttivät itsestään nimitystä "köyhät" — termi "ebioniitit" on johdettu heprean "köyhää" tarkoittavasta sanasta. He katsoivat köyhyytensä juontuvan Apostolien teoissa 4:32-35 kuvatusta alkuseurakunnasta — yhteisöstä, jossa kaikki omaisuus oli yhteistä. Vaikkei kellään ollut yksityistä omaisuutta, "kukaan heidän joukossaan ei kärsinyt puutetta", koska yhteisö piti huolta kaikista. Aivan niin kuin Jeesus sanoo Vuorisaarnassa: "Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa" (Matt. 6:24).

Juutalaiskristityt olivat myös pasifisteja. Recognitiones puhuu useassa kohdassa sodan ja tappamisen vastustamisesta (1.70-71, 2.36, 3.42), ja toistaa näin muiden alkukristittyjen, niin juutalaisten kuin pakanakristittyjenkin, sodanvastaisia lausuntoja ja Vuorisaarnaa: "Autuaita ovat rauhantekijät" (Matt. 5:9), "Älkää tehkö pahalle vastarintaa" (Matt. 5:39) ja "Rakastakaa vihamiehiänne" (Matt. 5:44).

Juutalaiskristityt olivat kasvissyöjiä. He vastustivat lihansyöntiä ja eläinten uhraamista temppelissä. Sekä Homiliae että Recognitiones sisältää toistuvia hyökkäyksiä eläinuhreja vastaan; Homiliae toteaa, ettei Jumala halunnut eläimiä lainkaan surmattavan (3.45) ja tuomitsee ne, jotka ylipäänsä maistavat tai syövät lihaa (7.4, 7.8). Eläinuhrien vastustaminen ja kasvissyönnin kannattaminen on yksi juutalaiskristillisyyden näkyvimmistä piirteistä — Epifanios mainitsee niistä, ja niistä puhutaan sekä Homiliaessa että Recognitionesissa.

Miksi juutalaiskristityt tekivät eläinten uhraamisesta näin ison numeron? On muistettava, että Jerusalemin temppeli ei muinaisina aikoina ollut nykyajan synagogan tai kirkon kaltainen paikka — se oli paikka, jossa juutalaiset suorittivat eläinuhreja, ja muistutti näin ollen enemmän lihakauppaa tai teurastamoa kuin nykyaikaista palvontapaikkaa. Temppelin papit saattoivat pitää suurimman osan uhrieläinten lihasta itsellään ja hyötyivät näin taloudellisesti tästä järjestelmästä. Ebioniittien mielestä tämä oli eläinten tappamisen uskonnollista hyväksymistä, jolla ei ollut sijaa heidän uskonnossaan. Jeesus sanoo (Matt. 9:13 ja 12:7): "Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja", lause, jota myös Homiliae ja Recognitiones lainaavat. Ebioniittien evankeliumin mukaan Jeesus sanoi: "Minä olen tullut lopettamaan uhrit, ja ellette te lakkaa uhraamasta, minun vihani teitä kohtaan ei sammu." (Panarion 30.16.5).

Yksi juutalaiskristittyjen ongelmista oli, että koska he pysyivät juutalaisina ja siksi uskollisina laille, heidän oli selitettävä ne Vanhan Testamentin kohdat, jotka näyttivät oikeuttavan sotimisen ja eläinten uhraamisen. Heidän perustelunsa oli, että nämä käskyt eivät oikeasti sisältyneet Moosekselle annettuun lakiin vaan olivat Mooseksen jälkeisten kirjurien tekemiä lisäyksiä. Näemme siis, että juutalaiskristillisyyteen kuului kasvissyönti, mutta paljon muutakin. Se oli todella erittäin radikaali näkemys — joka lopulta katsottiin harhaoppiseksi sekä oikeaoppisessa juutalaisuudessa että oikeaoppisessa kristinuskossa.

IV. Yhteenotto temppelissä

Alkukristityistä ainoastaan juutalaiskristityt korostavat voimakkaasti eläinuhreista luopumista. Kuitenkin historiallinen Jeesus vastusti selvästi eläinten uhraamista, mikä näkyy yhdessä Jeesuksen elämän keskeisistä tapahtumista — joka sattui hänen elämänsä viimeisen viikon aikana ja johti hänen ristiinnaulitsemiseensa. Kaikkien evankeliumien mukaan Jeesus meni temppeliin ja keskeytti eläinten uhraamisen:

"Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te teette siitä rosvojen luolan." (Matt. 21:12-13; vastaavasti Mark. 11:15-17, Luuk. 19:45-46, Joh. 2:13-17)

Keitä olivat temppelissä olevat myyjät ja ostajat, ja miksi he myivät kyyhkysiä? Myytävät eläimet ovat uhrieläimiä, ja juuri näille eläintenmyyjille Jeesus on vihainen. Tämän yhteenoton tärkein käytännön seuraus oli, että eläinten uhraaminen keskeytyi — uhrieläimet ja niiden myyjät ajettiin ulos. "Temppelin puhdistaminen" oli teko eläinten vapauttamiseksi.

Jeesus kutsuu temppeliä "rosvojen luolaksi", viittaus Jeremian kirjan jakeeseen 7:11; tämä Jeremian kohta tulee kuitenkin sen jälkeen kun Jeremia on ensin kuvannut murhaa, aviorikosta ja räikeää epäjumalanpalvontaa (Jeremia 7:9) ja päättyy toteamukseen, ettei Jumala edes koskaan ole vaatinut uhreja (7:22). Jos eläinten uhraamiskultti oli petosta--kuten ebioniitit uskoivat--niin eläinten vaatiminen kansalta uskonnollisin perustein oli todellakin kirjaimellisesti rosvousta ja huomattavasti vakavampi asia kuin ylihinnoitteluun liittyvä kuvaannollinen "rosvous".

Lopputuloksena oli, että roomalaiset ristiinnaulitsivat Jeesuksen. Rooman käskynhaltija Pilatus olisi tuskin ristiinnaulinnut ketään vain juutalaisten teologisen kiistan takia. Mutta jos joku aiheutti mellakan tai levottomuuksia temppelialueella, roomalaisten oli puututtava asiaan. On paljon uskottavampaa, että Jeesus vastusti eläinten uhraamista sinänsä ja että tämä temppelin toiminnan keskeytyminen räjähdysherkän pääsiäisviikon aikana oli välitön ja tärkein syy hänen kuolemaansa. Juuri tämä teko ja se että sen tulkittiin uhkaavan yleistä järjestystä johti Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen.

V. Juutalaiskristittyjen käsitys Jeesuksesta

Miksi uskoisimme, että juutalaiskristityt ymmärsivät Jeesusta parhaiten? Monestakin syystä. Ensimmäinen ja tärkein on se, että Jeesus oli juutalainen. Synoptisissa evankeliumeissa (Matteus, Markus ja Luukas) Jeesus ei missään anna ymmärtää olevansa perustamassa uutta uskontoa. Kysyttäessä, mitä meidän on tehtävä pelastuaksemme, hän vastaa: "Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä." (Matt. 19:17). Käskyt, joiden Jeesus sanoo olevan suurimmat, ovat rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi (Matt. 22:37-40). Juuri näin juutalaiskristillisyys näki Jeesuksen: rakentamassa myötätunnon ja yhteisyyden etiikkaa juutalaisen lain pohjalta. Kenen luulisi parhaiten ymmärtävän Jeesusta? Kaiketi niiden hänen seuraajistaan, jotka Jeesuksen tavoin pitivät itseään juutalaisina?

Toiseksi, Jeesus ja alkuseurakunta olivat riidoissa temppelin pappien kanssa. Varmin historiallinen tieto, mitä meillä on Jeesuksesta, on että hänet ristiinnaulittiin, ja hänet surmattiin epäilemättä sen jälkeen kun hän oli keskeyttänyt eläinten uhraamisen temppelissä. Jeesus haluaa hävittää temppelin; papit ja temppeli haluavat tuhota Jeesuksen ja Jeesus-liikkeen. Vielä Jeesuksen kuoleman jälkeenkin papit jatkoivat taistelua ja yrittivät joko vaientaa apostolit tai tappaa heidät (Apt. 4-7). Miksi Jeesus olisi pannut henkensä alttiiksi sellaisen asian takia, joka ei ollut hänen sanomansa kannalta keskeistä?

Juutalaiskristityt ovat alkukristityistä käytännöllisesti katsoen ainoat, jotka ymmärtävät, miksi Jeesus kuoli. Juutalaiskristillisyyden Jeesuksesta antaman kuvan mukaan tämä temppeliin kohdistunut hyökkäys oli osa harkittua suunnitelmaa. Jeesus on tullut lopettamaan temppeliuhrit (Recognitiones 1.54) — tämä selittää täydellisesti sekä hänen motiivinsa että niiden motiivit, jotka yrittivät tuhota hänet ja hänen liikkeensä.

Vegetarismista luovuttiin, koska Paavalin kirjeistä tuli niin suosittuja alkukristittyjen keskuudessa. Kirkon ensimmäiset johtajat (Jaakob, Pietari ja Johannes) olivat juutalaisia, mutta he joutuivat pian repivään taisteluun Paavalin kanssa (Gal. 1-2 ja Room. 14). Toisella vuosisadalla Paavalin opetusten suosio kasvoi kristittyjen keskuudessa. Juutalaiskristityt inhosivat Paavalia ja pitivät häntä luopiona. Mutta toisella vuosisadalla juutalaiskristityt olivat jo vähemmistönä, ja lopulta Paavalin kirjeet hyväksyttiin osaksi Uutta Testamenttia, mikä peittää näkyvistä sen tosiasian, että Paavali oli omana aikanaan erittäin kiistelty hahmo. Koska Paavali piti kasvissyöntiä valinnaisena, kirkko noudatti tässä kysymyksessä hänen kantaansa. Myöhemmät Uuden Testamentin toimittajat vääristelivät ja hämärsivät Jeesuksen eläimiä koskevia näkemyksiä entisestään.

Jeesus uskoi yksinkertaiseen elämään ja väkivallattomuuteen ja tunsi tämän olevan osa Jumalan lakia. Jeesus oli epäilyksettä kasvissyöjä, koska tämä oli juutalaiskristillisyyden alkuperäinen opetus. Jeesus ei tuonut uutta teologiaa vaan pikemminkin radikaalisti uudenlaisen lakikäsityksen. Jeesukselle laki käskee väkivallattomuuteen; me emme saa vuodattaa verta, emme ihmisten verta sodassa emmekä eläinten verta syömällä lihaa tai uhraamalla eläimiä. Jeesus riskeerasi ja antoi henkensä tehdäkseen lopun temppelin pahoista ja verisistä eläinuhreista. Mutta nykyajan kristinusko on kadottanut Jeesuksen uskonnon.